Neiti kesäntuoksu ja koppiaiset

Siskoni lähetti minulle tänään valokuvia ja iiih ihanuutta kuinka märkään, mustaan, ankeaan päivään lehahti uuden ruohon tuoksu ja aamuauringon pehmeänä hehkuva, valkoinen valo.

Heinäkuussa sain valmiiksi siskontytön neuletakin Modan ohjetta mukaellen, vaikka matkalla katosinkin kyllä täysin kartalta. Kirjoneuleet on minulle todella vaikeita ja monesti olen pienempää työtä joutunut purkamaan sen miljuuna kertaa, ennenkuin pinnasta on tullut joustava. Yritän siis harjoitella lisää ja tällä kertaa ei niin isoa haukkua kerralla. Nyt kun kuvaa katson, pitäisi varmaan valkealle osalle kuitenkin tehdä vielä taskut. Näyttää jotensakin keskeneräiseltä.

Lapsikin on toki kovin keskeneräinen, mutta silti niin perfecto :)



malli: silmukkamäärät useammasta ohjeesta hapuillen, muuten lankakorista poimittu
lanka: Novita Wool sekä viininpunainen Novita Florica
puikot: muistaakseni nro 3,5 ja 4
napit: omasta vanhasta paitapuserosta
muuta: älä ihmeessä mene enää tekemään olkapäille pussitusta, hölömöä

Opettelin tässä työssä myös... krääk... mitä se oli? Siis ommella surautetaan kädentien molemmin puolin tiukkaa siksakkia ja sakset kouraan ja räpsräps. Ei ollut ollenkaan hankalaa, mutta varmasti olisi aikuisen koossa huolestuttanut kohtalonomaisesti enemmän. Villaneuleen kohdalla ainakin uskallan toistekin.

Suukkiin matkalla...

#¤!*%!!#*¤...

Pirulainen loppui kaksi kierrosta ennen maaliviivaa.

Synttäreillä

Pikkupojan 1-vuotissynttärit on nyt lauleskellen juhlittu ja lahjus oli "odotetusti" seuraava...



malli: irlantilaishenkinen neule nro. 29, koko 80cm, Novita talvi 2004
lanka: Novita Wool, ohjeen mukaan 350g
puikot: nro 3 ja 4
muuta: kaulukseen ja olkapäälle napit, alaosa neulottu pyörönä => keskikuvio vähän vinoutuu

Ei siis edellisessä löpinässä lupailtu hattu-hattunen sillä se on vasta tässä vaiheessa.

Näyttää pahasti siltä, että tästä tulee armotta liian pieni 1-vuotiaan, reippaan, suomi-irkkupojan päähän (tiukka on käsiala). Lahjus taitaa siirtyy valmistuttuaan parin kuukauden ikäiselle toiselle pienelle poikuudelle.

Neuleen tämän päivän sankarille aloitin jo alkuvuodesta ja osaset valmistuivat kyllä jopa ennen kesää ;). Viimeistely sitten kesti ja kesti. Viimeyönä luulin saavani lopulta hetaleet paikoilleen, mutta aamulla homma jatkui... ja päivällä... ja iltapäivällä. Kohtalaisen surkea esitys mennä synttäreille myöhässä, kun lahja kerkele ei vaan meinannut valmistua. Noh, olipahan uunituoretta ja vastaanottajan vanhemmat vaikuttivat iloisilta. Itse vuotikas ei onneksi osaa vielä kertoa, että pehmeät paketit sucks. Pakettia lisäpehmennettiin huuhteluainekylvyssä... paitsi iltapäivän viimeistä, kaulusta.

Ja uula-laaaa. Ensimmäiset Karnaluks-napit tositoimissa.

Lankakaupassa...

Jostakin blogista sen tällä viikolla luin: Porvoon Lankatalossa on muuttoale!

Lauantain auringonpaisteessa sinne intoa puhkuen pyyhälsin. Pienoinen pelko kylläkin mielessä, sillä polkkaajat mainitsivat, että kovin on jo hyllyihin tullut tilaa. Minulle sieltä avautui kuitenkin onnenkeidas.

Ihanaista höttöä 75g, eikä pienintäkään käsitystä, mitä näistä voisi valmistua.

Ystäväni pojalla on ensi lauantaina 1-vuotissynttärit, joten baby cashmere merino silkistä pitäisi siihen mennessä muokkautua baby cashmere merino silk-hattunen (anteeksi toisto, mutta kun se kuulostaa niiiiin hienolta... ja tuntuu). Täytyy kuitenkin muistaa perustavalaatuinen hitauteni. Riskiä tässä etukäteisröyhistelyssä ei onneksi ole, sillä tälle ystävälleni en ole toista elämääni vielä tunnustanut.

Nämä olivat aikasten mahdottomia kuvattavia. Kovin helppoja hipelöitäviä ne kyllä ovat. Tummaa, pehmeäsävyistä viininpunaista ja vihreään taittavaa sinapinkeltaista, joista aikeena ainakin tämä...



Söpöstelyhattu Moda 1/2007.

Kaapin perältä, vol 2

Tänään otettiin ensimmäiset neulepäällä-kuvat ja hovikuvaajaksi valjastettiin siippa. Kaikkea ei ehkä kannattaisi kertoa, mutta kerronpa silti...

Ohjeistus vahvaa. "Otat sitten sellasia kuvia, että tarkennat tähän neuleeseen ja pää pois ja jaloista voi näkyä jotain, se ei oo niin nökönukaa ja... plaaplaapäläkää...". Minä pyörin ja väkkäröin parvekkeella ja sisällä ja mies räpsii kuvia. Kuvataiteilija kommentoi, että käänny vähän sivuttain ja toi käsi tonne taa ja nyt tuli hyvä... ???... Pieni epäilys herää vähitellen ja kysäisen, että mitä se oikeen meinaa niillä sivuttain jne... "No tissit näyttää sillon hyvälle." ...!!???! TÄH!!!???????

En tiedä, löytyykö jokaisen neulojan historiasta se kummallinen harakan kiinnostus kiiltävää ja erikoista kohtaan? Minulta ainakin.

Eihän siinä mitään huonoa olisikaan, mutta niistä hyllyjen erikoisista ei minulla ole ikinä valmistunut mitään asiallista. Alla kuvassa käyttökelvotonta kiiltoa ja hörsöä. En saa tekelettä puretuksi, koska mitä minä yhä edelleen tällaisilla langoilla tekisin? Alkuperäisessä ohjeessa venepääntie, mutta piti saada koruille tilaa... Lopputuloksena sus'.

malli: toppi nro 21, Novita kevät 2005, malli muokattu ihan itse turmiolle

lanka: Novita Salsa ja Novita Samos Lollipop

puikot: nro 7

Hän on erikoislankoja myös. Tuloksena lyhyehkö, erityisen leveähkö mötöstys. En hallitse kappaleiden yhdistämistä ja tässä ko. neulomuksessa se piirre toteutuu erityisen ansiokkaasti. Kainaloissa on appelsiinin kokoiset klimpit, eikä kätösiä totta vie ole miellyttävä pitää alaspäin...

malli: Novita ? (etsiskellään)

lanka: Novita Havaiji
puikot: ?

Viimeinen esittelyssä on näistä ainoa, josta tuli käyttöpeli. Tästä tykkään. Itse langan neulominen oli tosin alussa tuskaista, mutta tottuihan siihen.

malli: vyötteen ohje

lanka: Novita Palma, 150g

puikot: nro 5

Kaula-aukon virkkauksesta pidän erityisesti. Kaula-aukko lörpötti ikävästi, joten virkkasin reunaan pari kierrosta. Äidin vanhasta aarrepussukasta löytyi kiiltävää, polyamidi-nauhalankaa, jossa lukee Novita ja EuroCollection. Nyt kun tihrustan vyötettä, niin siinähän lukee, että made in France, specially made for Helsingin Villakehräämö Oy. Tällastako ne aikoinaan?

Kyllä täällä osataan

Omin kätösin roiskin suolaa pesukonerumpuun ja omin kätösin pussi Nitorin viheriää väriä perään ja omin käsin kastellut nojatuolin irtopäälliset koneeseen ja tsädää, ONNISTUMINEN.



Kuvat ei suostu tunnustamaan väriä, mutta kerron, että on se vaan hieno, vahva, khakivihreä.

Aika paljon painotettu tuota omin käsin, mutta eihän tästä muuten sais aihetta retosteluun tai edes minkäälaiseen jutunpoikaseen. Päälliset on siis Ikean laareista ja alunperin mustavalkoiset. Muutaman päivän takainen pesukone-episodi ei onneksi toistunut, vaan lopputulos oli vain ja ainostaan hyvä. Lämpöä koneessa tohisi pelottavat 80 astetta, mutta sainpas päälliset tungettua paikoilleen. Maailmassa ei ole hirveän montaa asiaa, joissa väkivalta on ratkaisu. Tässä tapauksessa kuitenkin ainut ja oikea.

Vielä kun saisi hiottua koivuosat ja lakattua ne tummanruskeiksi.



Ne olivatkin sitten historialliset kuvat ennen rustiikkisen pinnan kankaaseen luomista. Ko. nojatuoli sattuu olemaan ainut lattiapinnasta nouseva paikka, johon koiruus saa ojentautua. Kuvista suurimmasta osasta tuli melko "vauhtiviivaisia" sillä karvantiputtajatattijalka tökki kuonollaan ajattelematonta kuvaajaa pois h-ä-n-e-n tuoliinsa nojailemasta. Oli päivätorkkujen aika.

Niin paljon intoa, niin vähän ymmärrystä

Olen tänään kotona potemassa räkätautia, joten tämä seuraava tiedonanto sopii ihan hyvin tunnelmaan.

Tein jokunen vuosi sitten kesäloman helteillä (sinä kesänä OLI helteitä) neulepuseron. Homma sujui joutuisasti ja lopputuloksestakin tuli suunnilleen sitä, mitä ohjekuva antoi etukäteen ymmärtää.

ohje: rohkean (?) punainen palmikkoneule, Novita syksy 2004

lanka: Novita Pop Plus

puikot: nro 7

Löysin neuleen viime viikonloppuna kaapista ja kekasin, että totahan olen käyttänyt... kerran. Paksut neuleet ei ole mua varten, ellei sitten aio istua pilkillä tai tarpoa lumikengillä tai olla ajamassa heinää reellä hirville tai olla koirasafarilla tai... niin siis noita vois olla kiva tehdä, mutta puolet puuttuu...

Askaan.

Neuletakit taas on parahinta mannaa. Painettu viestintä on pullollaan ohjeita siitä, miten vanhan turhan huovuttamalla saa uutta ja loisteliasta. Neule koneeseen ja het. Mä mitään jaksa odotella, joten suoraan vaan asteita 60. Onhan neule villaa (30% villaa, 70% akryylia, kilkil... kilikilikililiiiiii... KILKILKIII!!!!!!!!).

Sakset on kädessä valmiina halkomaan etumuksen ja silmissä siintää huppu niskaan, resorit hihoihin ja helmaan ja ehkä jotain kankaansuikaletta sivuihin. JEE.

Kone on pyörinyt ja kurkkaus aarrekammioon... eeeeeh... Kone on täynnä huopuneita vaaleita nöttösiä ja itse tekele on venynyt liitovarjoksi... Ei hätää. Pientä psyykkausta ja kuvatus uudelleen koneeseen. Olenhan sentäs lukenut blogeja ja niissä joku oli pukannut teoksen uudelleen huuhteluun ja kunnon linkoon ja niin oli lopussa kiitos seisonut.

No ei tässä tapauksessa sitten seisonut ei sitten mikään muu kuin ehkä järki ja sekin vain vähän. Nypin noin tunteroisen itse teokseen vielä jäljelle jääneitä villanöttösiä (kuvat nypinnän jälkeen) ja ei auta kuin roskis. Eihän tota voi jumangega pistää edes kompostiin! Siitä tuli hyvin ilmava, hyvin suuri, natiseva akryyliviitta...

Mutta, minuahan ei lannisteta. Tämä "villavaate" sen nyt ehken hetkeksi teki, mutta seuraavia keitoksia odotellessa... niin, ja pitää muistaa tyhjentää pesukoneen sihti.

edit: Voi kerseensuti. Tämä ei halua välittää minun kappalejaoista tänään...