Sielussani asustelee armoton, piilovaimea romantikko. Hyvin vaimeasti ja hyvin piilossa. Lomalla sillä on kuitenkin taipumus tumpsahtaa esille jopa melko näkyvästi.
Kartanot on suuri heikkouteni. Iltapäiväkävelen kuvitteellista, pitsistä päivänvarjoani pyöritellen alusmailla ja... tähän kuuluisi ehdottomasti käyttää sanaa "kupeilla". En vaan millään keksi miten. Ehkä kupeillani lepäilee hajusuolapurkki mahdollista ennenkokematonta lankalöytöä silmällä pitäen.
Tallinnasta arvoisa neido löysi tällä kertaa kivilinnan...
...viehättävän, historiallisen hotellin vanhasta kaupungista, St Olav Hotel. Olin varannut kadun puolelta asteen prameamman huoneen poreammeineen, mutta tunnelmaa vaivasi hieman viereinen "monenmoisen" palvelun yritys. Ei toki tarjottu palvelu, vaan erittäin voimalla takova taustamusiikki. Huoneen vaihto perusmalliin sisäpihalle ja jo kimpoili taas harpun soinnut pitkin eläväistä kiviseinää.
Olen kovin tykästynyt Tallinnaan. Vielä vähän aikaa sitten minulla oli kaupunkia kohtaan kummallisia, vuosikymmenen takaisia ennakkoluuloja. Onneksi sain silmäni auki. Kaupunki on täynnä hyvää ruokaa, musiikkia, kaunista ja rosoista arkkitehtuuria (no, ei kannata katsoa liian kauas itälaidalle), käsitöitä ja paljon, mistä en vielä tiedä.
Eikä Tallinnassa ole mahdollista käydä ilman Karnaluks kierrosta. Ei vaan ole. Tällä kertaa tilanne pysyi hallinnassa, mutta toki henkilökunnan täytyi pyytää minua poistumaan liikkeestä sulkemisajan jälkeen.
Nyt kun olen huivin makuun päässyt, noista kahdesta Mohair Lux kerästä tulee huivi. Mikäli tilanteen kohdalle osuessa sattuu huivituttamaan. Angora-merino-sekoituksesta jalostuu ehdottomasti kämmekkäät hoivaamaan aarteitani. Olen onnistunut kuluttamaan val-ta-vas-ti aikaa Ravelryssa yhden helgata kämmekkäohjeen perässä. Nehän voisivat kuitenkin olla ihan simppelit, perusmalliset, resorikämmekkäät ilman kikkailuja. Sellaiset työkaverini hetki sitten seiskaveikasta tekaisi ja sai vielä tilauksen samanlaisista :). Että sellaista yksinkertaisuutta.
