Lapsuuden kesä

Lapsena kesät oli lämpimiä ja aurinko paistoi joka päivä. Syötiin jäätelöä, mansikoita ja kermavaahtoa, hattaraa ja taikapölyä. Polskittiin järvessä, pelättiin järvimörköjä ja kuivateltiin nakuna tuulessa. Tämä kesä oli lapsuuden kesä.

Oli niin kuuma, että järvessä oli käytävä viilentymässä vähän väliä. Lopulta ei jaksanut laittaa enää uimapukua päälle, vaikka kalastajat kulkivat aivan rannan tuntumassa. Mitäs sitten. Lapsuuden kesänä. Märällä pyyhkeellä taputtelukin oli yhtä tyhjän kanssa. Tuuli. Se luonnon oma hiuskuivaaja löytyi taas.

Yhtenä mökkipäivänä mies katosi minulta pitkäksi aikaa, juuri kun olisi ollut tärkeää asiaa. Miten tuskastuttavaa. Vajan nurkilla sen kuulin. Kaupunkilaismies pölötti kännykkään ulkohuussissa. Tempaisin huussin oven auki ja tivasin, että eikö se kuule? Kun minä olen huutanut vaikka kuinka?! Ja kauan!?

Mies katsoi minua. Könöttäessään, housut kintussa, känny korvalla totesi, että me olemme tainneet hiukan mökkiytyä jo. Katsoi minua, vaativana vastausta odottavaa, eevan asussa tapittavaa naista.

Aurinkokylpyjen sekaan mahtui myös trampoliinihyppelyä. Koira hyppi ja kiljui trampoliinin alapuolella ja me muut kilpaa kiljuen sillä toisella puolella. Voi älä tule talvi ja huputa hyvää trampoliinia, älä.

Ja aikuinen koira oppi uimaan! Ja kun kerran hauskuuden keksi, ui saman tien menetettyjen vuosienkin edestä.
 

Mustikassa se on tykännyt olla aina.

Ja minä neuloin myös.

 Elämäni toiset tumput. Ensimmäiset valmistuivat peruskoulussa. En osaa edes laskea kuinka kauan aikaa sitten :).

malli: Kevlar-lapaset (Ulla)

lanka: Katia Alpaca Andes, 61g (Tallinnasta), tykkään kovin rouheasta ruskeasta väristä

puikot: 3,5mm

muuta: 36s, vähän napakat ja vetävät hiukan sormia kasaan,

mutta parin käyttökerran jälkeen alan olla sitä mieltä, että hyvä tuli :)

Näppärät puutarhahanskat. Täällä kun ei olis kiire minnekään.

Kyllä täällä osataan

Omin kätösin roiskin suolaa pesukonerumpuun ja omin kätösin pussi Nitorin viheriää väriä perään ja omin käsin kastellut nojatuolin irtopäälliset koneeseen ja tsädää, ONNISTUMINEN.



Kuvat ei suostu tunnustamaan väriä, mutta kerron, että on se vaan hieno, vahva, khakivihreä.

Aika paljon painotettu tuota omin käsin, mutta eihän tästä muuten sais aihetta retosteluun tai edes minkäälaiseen jutunpoikaseen. Päälliset on siis Ikean laareista ja alunperin mustavalkoiset. Muutaman päivän takainen pesukone-episodi ei onneksi toistunut, vaan lopputulos oli vain ja ainostaan hyvä. Lämpöä koneessa tohisi pelottavat 80 astetta, mutta sainpas päälliset tungettua paikoilleen. Maailmassa ei ole hirveän montaa asiaa, joissa väkivalta on ratkaisu. Tässä tapauksessa kuitenkin ainut ja oikea.

Vielä kun saisi hiottua koivuosat ja lakattua ne tummanruskeiksi.



Ne olivatkin sitten historialliset kuvat ennen rustiikkisen pinnan kankaaseen luomista. Ko. nojatuoli sattuu olemaan ainut lattiapinnasta nouseva paikka, johon koiruus saa ojentautua. Kuvista suurimmasta osasta tuli melko "vauhtiviivaisia" sillä karvantiputtajatattijalka tökki kuonollaan ajattelematonta kuvaajaa pois h-ä-n-e-n tuoliinsa nojailemasta. Oli päivätorkkujen aika.