Ja huh-huh, mikä putkiremppa... Ehkä kuitenkin ihan tavallinen sellainen. Vedet katkeaa yllättäen, samoin sähköt. Jormaa tuppaa aamuisin asuntoon ja piikkauskone laulaa. Me lähdimme miehen ja koiran kanssa karkuun mokomia. Opiskeluajat ovat yllättäen palanneet takaisin. Väliaikainen asuntomme on Helsingin ydinkeskustassa ja neliöitä 19. Gyllä.
Kuten lumipallo lähtee vyörymään, myös putkirempalla on kauaskantoisia vaikutuksia. 19 m2... Matkaliput kourassa Unkarin maalle, Budapestiin. Olen käynyt siellä viimeksi melkein 20 vuotta sitten. Reilaten. Tällä kertaa kokemus oli kovin paljon toisenlainen. Reilatessa en nähnyt yhtäkään oppaissa mainittua turistikohdetta, mutta nyt sitäkin enemmän.
Ja siellä oli kevät!
Ja rinteellinen rairuohoa!
Kaiken kukkean vastapainona myös pysäyttävä Terrorin talo. Ja talossa uhrien seinä.
Viimekerrasta poiketen kontaktit natiiveihin jäivät hyvin vähäisiksi. Reilireissulla tädit kuskasivat heti junan ovelta suoraan koteihinsa, tarjoilivat aamupalaa ja pesivät vielä pyykit. Myös virkavalta oli silloin kovin aktiivia. Maahanmuuttoviranomaiset tunnistivat minut aikoinaan irtolaiseksi (muovipussi käsilaukkuna) ja metron lipuntarkastajat meinasivat rengastaa hankalaksi heittäytyneen reilaajan (= ei, en puhu englantia, enkä osaa kyllä suomeakaan). Yritin nyt uusintakäynnillä löytää silloisen Euroopan korruptoituneimman poliisiaseman, mutta vesiperän vedin.
Löysin minä jotain tilallekin. Ahtaanpaikankammoisena kaupungin alaisen luolaston.
Unkarissa minulla oli mukana käsityö, mutta kaupunkiloma olikin täyttä työtä. Kaupunkilomasta palautumiseen vaadittiin pötkötystä korpimailla. Ja siellä jos missä, on aikaa käsitöille.
malli: oma, aloitus Novitan hiippapipan mukaisesti
lanka: Novita Huopanen, valkoinen ja harmaa (iiiihanata), reilu 200g
puikot: 8mm pyöröt ja sukkapuikot
muuta: lonkerot pääosin kapenevaa e-cordia, pesukonehuovutus 2 kertaa 40 asteessa
Pientä sipistelyä ja sain sen valmiiksi. Mustekalahatun. Juuri sopivasti Lapin lasketteluretkeä varten. Rinneasuni edusti 90-lukua, mutta hattuni, uu-la-laaa, se oli ihka uusi ja uniikki. Mokoma ei olisi ikinä kaupan hyllyltä kutreilleni asettunut, saatikka, että olisin siitä jotain maksanut. Omin käsin nykerretylle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kantaa teosta suurella ylpeydellä :D.
Ja yht' äkkiä huhtikuu päättyy tähän.
Huh-huh, mikä huhtikuu.
