Hyvä sunnuntaipäivä osa 2

Naamattoman tunnustuksia

Kesä on ohi, mutta loppukesän tikkuinen tunne Tallinnan reissusta ei ihan vielä ole.

Päätimme siipan kanssa kesäloman lopuksi tehdä vielä pikaisen reissun jonnekin. Lompakko sanoi tiukasti ei Riikalle ja muulle mielikuvitukselle ja parin päivän reissu varattiin Tallinnaan. Näin jälkeenpäin oli oikein mukava tutustua Tallinnaan kerrankin paremmin ja fillaroida pitkin kylää.



Blogeja ahkerasti lukevan ohjelmassa oli tietenkin ennen kaikkea Karnaluks.

Siipan kanssa fillarit rappukäytävään ja avot, maailma avautui varomattomalle naiselle (30 sekunnin kuluttua mies ilmoitti vartioivansa fillareita. Niin, siis siellä rappukäytävässä...). Aloitin rauhassa, katselin ympärilleni ja uskoin hallitsevani tilanteen. Langat kierretty, ei millään osaa päättää mihin tarttuisi, joten siirtyminen napeihin ja hörsäkeihin...

Kyykin nappirivejä tunnollisesti kohta kohdalta läpi ja varovasti alamme vaihtaa mielipiteitä kanssakyykkijän kanssa (hänellä mies sentään sisällä liikkeessä). "Että onpas kaikkea... ja kivaa... ja halpaakin varmaan... ja...". Noh, minä blogeja lukeneena muka-karnaluks-tuntijana ohjeistan, että siellä ne kirjoittaa, että napit on ihan järkky halpoja ja kaikkia harmittaa, että mikseivät kerralla ostaneet enemmän ja liika ei ole liikaa...

Tahti kiihtyy eikä kädet riitä. Myyjä huikkailee perään, että nappipusseja tippuu käsistä käytävälle. Onneksi mies on saanut itsensä pyöristä irti ja ilmestyy auttamaan. Ottaa osan, että voisin ottaa lisäosani.

Kohtalokyykkijä miettii nappipussin hintaa ja minä komppaan, että koska on halpaa niin pussin hintahan se tietysti siinä tarrassa lukee. Lisää vaan!

Mies menee kassalle hoitamaan tylsän osuuden, jotta minä ehdin vielä pinkoilla hyllyjä pitkin. Kertoo loppusumman ja olen saada paskahalvauksen. Sekäjaettä.

Mitä tästä opimme? Se á -merkki ei tarkoita a-kirjainta, joka innokkaana viittaa, että tiedäntiedäntiedän. Tästä tunnustuksesta seuraa myös se, etten todennäköisesti ja ainakaan ihan heti tule osallistumaan leikkeihin "omanaamavärkkiesilläblogissasi".

Ja se kannustamani kanssakyykkijä kertoi harrastavansa enimmäkseen kortteja, joten toivon ettei hän laajenna kiinnostustaan ainakaan tähän blogiin.

Hyvä sunnuntaipäivä

Tänään oli lähitorilla, tai oikeastaan parkkipaikalla, maalaismarkkinat. On ollut vuosittain aikasten kauan, mutta tänään lopultakin menin kekkereitä ihmettelemään. Aurinko paistoi ja kansaa... kansaa oli.

Massatapahtumat ei minua yleensä houkuta. Kahden suon välissä, metsän ympäröimänä kasvaneena oman reviirin tilani ei ole normi. Stoccan hulluille päiville en enää lähde, sillä minusta kuoriutuu siellä hullu mummojen tönijä.

Maalaismarkkinat oli kuitenkin toista maata. Ihmisiä oli laumoittain liikenteessä, mutta ilmapiiri sopuisa ja kiireetön. Muutakin erikoista tapahtui. Ostin sieltä nimittäin elämäni ensimmäiset puolukat. Aikoinaan rinnettä poimuri kourassa kontatessa en olisi voinut kuvitellakaan, että niistä punaisista pullukoista vielä joskus maksan. Kokonainen litra, josta piti saada puolukkarahkaa.



Ihanaiset, pihlajasta tehdyt kapustat tahtoivat myös mukaan. Vanhemmillani on ollut vähän pyöristettynä aina pikinokka, suomenpystykorva. Piparkakkumuotti saa postimerkin kylkeensä.

Kaapin perältä

Koska mitään valmista ei kovin äkkiä ilmesty, annan itselleni luvan viritellä tänne joskus-tehtyjen-esiin-marssin. Ensimmäisenä vuorossa syksyn kunniaksi kesätoppi.

Kotiseutuni sekametelikaupasta löytyy usein Novitan lankoja suukin hymyyn vetävään hintaan. Ostin sieltä viime kesänä kasan Maxi-lankaa, eri väreissä (noh, kun ei ollut samoissa väreissä). En osaa vielä oman maun mukaan nitkutella, joten seurauksena oli tiukkaa ohjeen metsästystä kirjaston lehtikasassa. Sinistä lankaa ostoskassin pohjalla oli 350g ja sille löysin yhden ohjeen. Sininen toppi.



malli: Sininen toppi, Novita lehti jostain vuosituhannen vaihteesta
lanka: Novita Maxi, 60% puuvilla, 40% akryyli, noin 350g, koko S
puikot: nro 6



Toppia olen käyttänyt ehkis kaksi kertaa, joten mikään kaveri siitä ei ihan minulle tullut. Vähän liian tömäkkä kuori tähän runkoon, mutta muuten ok. Loput langat tästä kasasta (löytyy vielä valkoista, punaista ja pieni nöttönen sinistä) istuisi todennäköisesti paremmin kassin tai korin muotoon.

Partsieloa

Yöt alkaa olla jo melkoisen kylmiä, mutta onneksi lasitus parvekkeella pelastaa jotain. Pidän öisin olohuoneen tuuletusikkunaa parvekkeelle auki. Kuten näkyy, tomaatit ovat sitä mieltä, että lämpimiä syyspäiviä vielä kaivattaisiin.


Sanotaan nyt näin, että syksyisin en ole ihan kukkeimmillani, mutta onneksi jotkut on.

Ja onneksi pimeän aikaan saa leikkiä valoilla.

Hidas joo

... mutta sitä en ole lankojen hankkimisessa.

Tilasinpa lankaa Ilulta...


... toisen...


... no jos hiukka...


... ja kerta kiellon...

... päälle.

Hitaasti mutta epävarmasti

Olen h-i-d-a-s neulomaan. Ylipäätään kunnianvuosia ei ole takana montaakaan, joten myös tekniikka on armotta hakusessa. Kahlailen siksi läpi opuksia (sieltä täältä, ei hölmöllä mitään logiikkaa) ja unohdan ne, kun pulma tulee eteen. Siksi haluaisin löytää vanhanajan tee-se-näin oppaan ja tässähän se olis. Kirjaston aarteita. Tahtoo oman. Ja kirjasto ilmoitti tahtovan omansa.