Taikahattu

ohje: nro 15, Novita talvi 2005

lanka: Novita Huopanen, 150 g

puikot: 8 mm, virkkuukoukku 8 mm

... on nimeltään tämä kuukausi sitten kylvetetty hattu. Myös prinssi- ja kukkohattuna tunnettu.

Annoin eräänä jouluna kummipojalleni lahjaksi hatun. Paketista ilmestyi tämä ja saajan oli nähtävästi nuoresta iästä johtuen vaikea peitellä tyrmistystään. Raisu-täti kertoi kuitenkin, että kyseessä on taikahattu. Hattu laitetaan pesukoneeseen ja ohjelman käynnistyttyä lausutaan taikasanat.

Abrakadabra, muutu TAIKAHATUKSI! Saaja oli sen verran lähtötilanteesta epäluuloiseksi tormistunut, ettei yksi lausuntakerta riittänyt. Hän uskoi vakaasti toiston voimaan...

Ja sieltä se vihdoin ilmestyi! Venytyksen ja pienimuotoisen väkivallan jälkeen, Taikahattu. Kovat piippuun heti ja hattu pakattiin mukaan hiihdon viimeistelyleirille.

Erämajalla ei kaikunut palokärjen koputus... tai jos kaikui, kaikui liian pienellä volumilla. Urheilu todella on verta, hikeä ja kyyneleitä. Onneksi veri jäi tällä leirille vähemmälle, mutta vertahyytävää mielenilmaisua jaloa kansallislajiamme kohtaan viljeltiin runsaasti.

Sinnikkäästi kapusi verryttelypuvussaan treenaaja ylös kerta toisensa jälkeen ja jatkoi matkaa kohti uusia pettymyksiä. Loppusaldoksi laskettiin kilometrejä 0.02 ja kaatumisten suhteen tulemme olemaan yhteydessä Mr Guinnesiin.

Vastoinkäymisistä huolimatta leiri ajoi asiansa yhteishengen kohottajana (ks. urheilijanuorukaisen ja kannustusjoukkoon kuuluneen pystykorvan symbioosinen tunnetila).

Treenin päätteeksi huoltojoukot kuljettivat väsyneen sankarin lämpöiseen saunaan lihashuoltoa varten. Maestro tervehtii fanejaan ja uhoaa palaavansa vielä.

Taikahattu ei valitettavasti näyttänyt kynsiään hiihdon opettelussa, mutta siitä tuli tähänastisista neulomuksistani pidetyin ja pidetyin. Ehdottomasti. Suosikkihattu urhealle, ennakkoluulottomalle, punaista rakastavalle pojalle.

Loppu hyvin, suurinpiirtein kaikki hyvin.

Jälkilämmöt

Lankomies, Lempilankomies (ainoa kappale) on ihmemies. Ropelipää, Mc Gyver. Kummallinen yksilö, joka ei epäile etteikö osaisi. Ei itsestään ihmeitä kuvittele, muttei myöskään tekemisen ajattele olevan, noh, tekemistä kummempaa. Kadehdittava piirre.

Lempilankomies rakensi yhteiselle mökillemme, sinne Kainuuseen kylpytynnyrin. Onhan noita nähty ja tehty. Kohdattu ongelmia ja ratkaistu ne. Niinpä suunnitteluvaiheessa ensimmäinen toimenpide on sukeltaa netin ihmeelliseen maailmaan oppia hakemaan. Näin minä kuvittelin. Mutta ei Lempilankomies. Menettäisi nähtävästi muuten kumpuilevan matkan riemun ja tuskan ja niitä molempia todellakin riitti...

Nyt on Nälkämaan rinteillä perin onnistunut ja omanlainen kylpytynnyri. Tynnyrin ympärillä tohisee parikin tuunattua kiuasta ja kiukaasta tynnyriin kulkee jos jonkinlaista putkea ja mutkaa. Itse tynnyrissä ei sitten häiriötekijöitä olekaan... riippuen mitä tai ketä häiriöksi lasketaan... :D

Voi veljet ja siskot mikä paikka! Pakkasta rapiat -20 astetta, mutta vesi +38. Nouseva vesihöyry lämmittää myös vedenpinnan yläpuolisia ruumiinosia, joten ei siellä kylmä tule. Ihanat Lempilankomiehen rusoposket keikuttivat tarmolla vedenpintaa uuden vuoden pilkkopimeässä illassa.

Välillä ollaan kaikki ihan hipihipihiljaa...

Olin siellä minäkin. Ja huurrekuorrutettu hiippapipa. Ja Cousteau-pipoinen mies. Ja hyvin jäähdytettyä skumppaa. Mitään enempää en heti osaa toivoa.

Ei ole huopasen voittanutta

Mielipide vakaa, sillä en ole muita huopuvia lankoja koskaan edes kokeillut :).

malli: Huovutetut lapaset, Novita syksy 2004

lanka: Novita Huopanen, 150 g

puikot: 8 mm

Kunnon luminen pakkastalvi on ollut Etelä-Suomessa sen verran harvinainen tapaus, ettei lämpimille asusteille ole aina ollut tarvetta. Nyt on. Saahan niitä toki kaupastakin, mutta ei sitä alkukantaista, luonnonvoimia vastaan taistelevaa, läheisiään pelastavaa tunnetta, kun pakertaa isse :D. Cousteau-pipopäinen mies kehui koko ulkoilupäivän, miten kädet ovat aivan hiessä. Hienoa kuulemma.

Tiistaina oli Heikin päivä, joten talvi on taittunut ja mennään kohti kesää. Uskoo ken haluaa.

Lace Baktus

Olen ollut reipas tyttö hankkimaan Ilun ihania, käsin värjättyjä lankoja. Vasta nyt sain jotain valmiiksikin.

malli: Lace Baktus (ravelry)

lanka: Ilun värjäämää 100 % merinovillalankaa, 70 g

puikot: 4mm

muuta: ohjeesta poiketen lisäykset joka toinen kerta

Koska minulla oli vain 100 g lankaa, tein huiviin lisäykset joka toinen kerta (vinkin bongasin Kaisan blogista). Tarkoitus oli saada kaikki lanka käytetyksi punnitsemalla puolivälin kohta. Käytössäni oli manuaali talousvaaka, eikä sillä näköjään nykypäivän tytöllä punnitus onnistunut. Jatkossa ei voi ainakaan tekniikkaa syyttää, sillä olen nyt parantanut varusteluani tässä vaativassa harrastuksessa.

Lopputuloksena sain pehmeän, pirteän, kaulanlämmittimen. Voisin tehdä vielä joskus ohjeen mukaisen leveämmänkin huivin.

Kaunis, kauniimpi, talvi.