Autosta lähti talvirenkaat

tänään. Mutta villasta en sentään suostu vielä luopumaan.

malli: valkosipuli, Novita lehti

lanka: Novita Huopanen, valkoinen ja vihreä, yhteensä 30g

puikot: 8mm sukkapuikot

muuta: versot icordia, kuten mustekalahatussa,
pesukonehuovutus 40 astetta (taloyhtiön pesukone laiska huovuttaja)

Kylpyhuone on (jihaa!) valmis, mutta nyt mennään keittiössä. Ja nimenomaan pitäisi mennä eikä meinata, sillä eteneminen on omissa käsissä. Ja ne kädet tykkäis tehdä jotain ihan muuta. Kuten neuloja ja möyhiä multaa.

Viihtyisyyttä näppärä kodinhengetär toki lisää somisteilla.

Huh-huh, mikä huhtikuu

Ja huh-huh, mikä putkiremppa... Ehkä kuitenkin ihan tavallinen sellainen. Vedet katkeaa yllättäen, samoin sähköt. Jormaa tuppaa aamuisin asuntoon ja piikkauskone laulaa. Me lähdimme miehen ja koiran kanssa karkuun mokomia. Opiskeluajat ovat yllättäen palanneet takaisin. Väliaikainen asuntomme on Helsingin ydinkeskustassa ja neliöitä 19. Gyllä.

Kuten lumipallo lähtee vyörymään, myös putkirempalla on kauaskantoisia vaikutuksia. 19 m2... Matkaliput kourassa Unkarin maalle, Budapestiin. Olen käynyt siellä viimeksi melkein 20 vuotta sitten. Reilaten. Tällä kertaa kokemus oli kovin paljon toisenlainen. Reilatessa en nähnyt yhtäkään oppaissa mainittua turistikohdetta, mutta nyt sitäkin enemmän.

Ja siellä oli kevät!

Ja rinteellinen rairuohoa!

Kaiken kukkean vastapainona myös pysäyttävä Terrorin talo. Ja talossa uhrien seinä.

Viimekerrasta poiketen kontaktit natiiveihin jäivät hyvin vähäisiksi. Reilireissulla tädit kuskasivat heti junan ovelta suoraan koteihinsa, tarjoilivat aamupalaa ja pesivät vielä pyykit. Myös virkavalta oli silloin kovin aktiivia. Maahanmuuttoviranomaiset tunnistivat minut aikoinaan irtolaiseksi (muovipussi käsilaukkuna) ja metron lipuntarkastajat meinasivat rengastaa hankalaksi heittäytyneen reilaajan (= ei, en puhu englantia, enkä osaa kyllä suomeakaan). Yritin nyt uusintakäynnillä löytää silloisen Euroopan korruptoituneimman poliisiaseman, mutta vesiperän vedin.

Löysin minä jotain tilallekin. Ahtaanpaikankammoisena kaupungin alaisen luolaston.

Unkarissa minulla oli mukana käsityö, mutta kaupunkiloma olikin täyttä työtä. Kaupunkilomasta palautumiseen vaadittiin pötkötystä korpimailla. Ja siellä jos missä, on aikaa käsitöille.

malli: oma, aloitus Novitan hiippapipan mukaisesti

lanka: Novita Huopanen, valkoinen ja harmaa (iiiihanata), reilu 200g

puikot: 8mm pyöröt ja sukkapuikot

muuta: lonkerot pääosin kapenevaa e-cordia, pesukonehuovutus 2 kertaa 40 asteessa

(rav-link, Octopus hat)

Pientä sipistelyä ja sain sen valmiiksi. Mustekalahatun. Juuri sopivasti Lapin lasketteluretkeä varten. Rinneasuni edusti 90-lukua, mutta hattuni, uu-la-laaa, se oli ihka uusi ja uniikki. Mokoma ei olisi ikinä kaupan hyllyltä kutreilleni asettunut, saatikka, että olisin siitä jotain maksanut. Omin käsin nykerretylle ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kantaa teosta suurella ylpeydellä :D.

Ja yht' äkkiä huhtikuu päättyy tähän.

Huh-huh, mikä huhtikuu.

Minttumaari-hihatin

Valmistui se :). Ja sitä voi jopa käyttääkin :D. Ylläripylläri.

malli: Minttumaari-huivi muokattu tuurilla ja tunteella hihattimeksi

lanka: M&K Mohair, Marks & Kattens, 88g

puikot: 6mm

modaukset: remontin takia muistilappu on hukassa...

(ravelrysta löytyy tasokuva, josta nähtävillä kappaleen muoto)

Minulla on vaatekaapissani Koillismaan mummulan vintiltä löytynyt aarre, ihanainen mattakultainen mekko. Mekko istuu minulle, lyhyelle täppänälle kuin valettu. Tottakai, sukunsa nainen :). Mekko on hihaton, joten päätin pikkujoulukaudelle tehdä käsivarsien suojaksi hihattimen. Pikkujoulut oli ja meni mekko päällä, mutta hihatin valmistui vasta tämän vuoden puolella.

Edellisessä postauksessa esittelin päämallikuviosta valokuvan ja vielä silloin neulottu pinta vaikutti ilmavalta ja ihanaiselta. Kappaleen valmistuttua kastelin sen, painelin enimmät vedet pyyhkeeseen ja varovasti venyttelin muotoonsa. Ei tämä pilalla ole, ei. Lähempi tarkastelu muistuttaa kuitenkin nuhjaantunutta, kevätloskassa rämpinyttä rottaa. Miten ihmeessä mohairpintoihin saa takaisin alkuperäisen pöyheyden?

Aarre nro. 2. Mummulasta tietenkin, mutta tällä kertaa Keski-Suomen sellaisesta. Mikä vadelmamunkki!!! Molemmissa sama sävy. Tätä käsilaukkua hyvin vähävarainen, edesmennyt mummuni käytti harvoilla teatterireissuillaan. Sisällä on pieni pitsinen nenäliina, eikä sinne oikeastaan muuta mahdukaan. Mummun aarteella ei minnekään baariin mennä, mutta jospa vaikka teatteriin. Kampaisin hiukset, pukeutuisin nätisti, tarkistaisin, että liput on käsilaukussa tallessa... Hurjan rakkaita ovat molemmat mummut ja paljon on heistä hyviä muistoja.

Miksikö seison kuvissa pöydällä? Tietenkin siksi, että tatinpolkijan kintut näyttäisivät vähän pidemmiltä. Kuvauskulmaan vaikutti myös hiukan se, että taloyhtiössämme on käynnissä putki- ja sähköremppa ja olohuoneemme lattiatasolla seistessä sisustus näyttää tältä.

Sikapiikin sivuvaikutukset

Sikapiikin seurauksena olen enemmän tai vähemmän maannut punkan pohjalla puolitoista viikkoa. Selkänahkaani on tatuoitunut lakanakankaan palttinakudos, joten sen voisi hyvin lähettää opetusmateriaaliksi kankurikurssille. Puolentoistaviikon kuumepätkälle mahtui onneksi myös hetkiä, jolloin saattoi nitkutella. Voi kun vielä osaisin neuloa työhön katsomatta. Nyt olen neulonut ja samalla kuunnellut monta tallennettua leffaa läpi.

Olin katsellut jo jonkin aikaa Calorimetryn ohjetta, mutta taas turhaan kakistutti englanninkielinen ohje. Eihän se ollut vaikea lainkaan. Cornwall (70% villa, 30% akryylia) tuntuu sopivan napakkana lankana hyvin tähän päähärpäkkeeseen.

En omista ohjeessa mainittuja silmukkamerkkejä, mutta mitäpä hyvä viini ei pelastaisi. Silmukkamerkkeinä viinilasin jalan tunnisterinkulat.

Toiseen pantaan lanka ei ihan riittänyt, joten raidoitin väriin sopivalla Nalle-Florica-yhdistelmällä.

Kuvien takana pilkistelee "puolihuolimattomasti" vuoden ensimmäiset tulppaanit. Ensimmäisten tulppaanieni pitää ehdottomasti olla keltaiset. Sisällä on putkiremontin tiimellykessä niin kylmää, että kimppu näyttää säilyvän yhtä hyvin kuin floristin kylmäkaapissa. Asioilla on puolensa.

ohje: Calorimetry (Ravelry-link)

lanka: Schoeller&Stahl Cornwall 26g, siskon pantaan

lisäksi viininpunaista Nallea ja oranssia Floricaa

puikot: 5 mm

muuta: puunapit Karnaluksista, aloitussilmukoita 88s, siskon pannassa 86s (ohjeessa 120s)

Sairastaessa kuumetta oli välillä enemmänkin. Näin jälkiviisaana luulen, että puikolla on silloin ollut tämä. Vaatii vielä pientä sipistelyä :).

Samoin puksuttelin eteenpäin hihatinta, jonka mallikuviot on Minttumaari-huivista. Aika näyttää...

Jatkan kaihoisaa ikkunahaaveiluani myös siskon Calorimetry kutreilla kameraa pitelevä käsi maitohapoilla.

Taikahattu

ohje: nro 15, Novita talvi 2005

lanka: Novita Huopanen, 150 g

puikot: 8 mm, virkkuukoukku 8 mm

... on nimeltään tämä kuukausi sitten kylvetetty hattu. Myös prinssi- ja kukkohattuna tunnettu.

Annoin eräänä jouluna kummipojalleni lahjaksi hatun. Paketista ilmestyi tämä ja saajan oli nähtävästi nuoresta iästä johtuen vaikea peitellä tyrmistystään. Raisu-täti kertoi kuitenkin, että kyseessä on taikahattu. Hattu laitetaan pesukoneeseen ja ohjelman käynnistyttyä lausutaan taikasanat.

Abrakadabra, muutu TAIKAHATUKSI! Saaja oli sen verran lähtötilanteesta epäluuloiseksi tormistunut, ettei yksi lausuntakerta riittänyt. Hän uskoi vakaasti toiston voimaan...

Ja sieltä se vihdoin ilmestyi! Venytyksen ja pienimuotoisen väkivallan jälkeen, Taikahattu. Kovat piippuun heti ja hattu pakattiin mukaan hiihdon viimeistelyleirille.

Erämajalla ei kaikunut palokärjen koputus... tai jos kaikui, kaikui liian pienellä volumilla. Urheilu todella on verta, hikeä ja kyyneleitä. Onneksi veri jäi tällä leirille vähemmälle, mutta vertahyytävää mielenilmaisua jaloa kansallislajiamme kohtaan viljeltiin runsaasti.

Sinnikkäästi kapusi verryttelypuvussaan treenaaja ylös kerta toisensa jälkeen ja jatkoi matkaa kohti uusia pettymyksiä. Loppusaldoksi laskettiin kilometrejä 0.02 ja kaatumisten suhteen tulemme olemaan yhteydessä Mr Guinnesiin.

Vastoinkäymisistä huolimatta leiri ajoi asiansa yhteishengen kohottajana (ks. urheilijanuorukaisen ja kannustusjoukkoon kuuluneen pystykorvan symbioosinen tunnetila).

Treenin päätteeksi huoltojoukot kuljettivat väsyneen sankarin lämpöiseen saunaan lihashuoltoa varten. Maestro tervehtii fanejaan ja uhoaa palaavansa vielä.

Taikahattu ei valitettavasti näyttänyt kynsiään hiihdon opettelussa, mutta siitä tuli tähänastisista neulomuksistani pidetyin ja pidetyin. Ehdottomasti. Suosikkihattu urhealle, ennakkoluulottomalle, punaista rakastavalle pojalle.

Loppu hyvin, suurinpiirtein kaikki hyvin.

Jälkilämmöt

Lankomies, Lempilankomies (ainoa kappale) on ihmemies. Ropelipää, Mc Gyver. Kummallinen yksilö, joka ei epäile etteikö osaisi. Ei itsestään ihmeitä kuvittele, muttei myöskään tekemisen ajattele olevan, noh, tekemistä kummempaa. Kadehdittava piirre.

Lempilankomies rakensi yhteiselle mökillemme, sinne Kainuuseen kylpytynnyrin. Onhan noita nähty ja tehty. Kohdattu ongelmia ja ratkaistu ne. Niinpä suunnitteluvaiheessa ensimmäinen toimenpide on sukeltaa netin ihmeelliseen maailmaan oppia hakemaan. Näin minä kuvittelin. Mutta ei Lempilankomies. Menettäisi nähtävästi muuten kumpuilevan matkan riemun ja tuskan ja niitä molempia todellakin riitti...

Nyt on Nälkämaan rinteillä perin onnistunut ja omanlainen kylpytynnyri. Tynnyrin ympärillä tohisee parikin tuunattua kiuasta ja kiukaasta tynnyriin kulkee jos jonkinlaista putkea ja mutkaa. Itse tynnyrissä ei sitten häiriötekijöitä olekaan... riippuen mitä tai ketä häiriöksi lasketaan... :D

Voi veljet ja siskot mikä paikka! Pakkasta rapiat -20 astetta, mutta vesi +38. Nouseva vesihöyry lämmittää myös vedenpinnan yläpuolisia ruumiinosia, joten ei siellä kylmä tule. Ihanat Lempilankomiehen rusoposket keikuttivat tarmolla vedenpintaa uuden vuoden pilkkopimeässä illassa.

Välillä ollaan kaikki ihan hipihipihiljaa...

Olin siellä minäkin. Ja huurrekuorrutettu hiippapipa. Ja Cousteau-pipoinen mies. Ja hyvin jäähdytettyä skumppaa. Mitään enempää en heti osaa toivoa.

Ei ole huopasen voittanutta

Mielipide vakaa, sillä en ole muita huopuvia lankoja koskaan edes kokeillut :).

malli: Huovutetut lapaset, Novita syksy 2004

lanka: Novita Huopanen, 150 g

puikot: 8 mm

Kunnon luminen pakkastalvi on ollut Etelä-Suomessa sen verran harvinainen tapaus, ettei lämpimille asusteille ole aina ollut tarvetta. Nyt on. Saahan niitä toki kaupastakin, mutta ei sitä alkukantaista, luonnonvoimia vastaan taistelevaa, läheisiään pelastavaa tunnetta, kun pakertaa isse :D. Cousteau-pipopäinen mies kehui koko ulkoilupäivän, miten kädet ovat aivan hiessä. Hienoa kuulemma.

Tiistaina oli Heikin päivä, joten talvi on taittunut ja mennään kohti kesää. Uskoo ken haluaa.