sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Minttumaari-hihatin

Valmistui se :). Ja sitä voi jopa käyttääkin :D. Ylläripylläri.



malli: Minttumaari-huivi muokattu tuurilla ja tunteella hihattimeksi
lanka: M&K Mohair, Marks & Kattens, 88g
puikot: 6mm
modaukset: remontin takia muistilappu on hukassa...
(ravelrysta löytyy tasokuva, josta nähtävillä kappaleen muoto)

Minulla on vaatekaapissani Koillismaan mummulan vintiltä löytynyt aarre, ihanainen mattakultainen mekko. Mekko istuu minulle, lyhyelle täppänälle kuin valettu. Tottakai, sukunsa nainen :). Mekko on hihaton, joten päätin pikkujoulukaudelle tehdä käsivarsien suojaksi hihattimen. Pikkujoulut oli ja meni mekko päällä, mutta hihatin valmistui vasta tämän vuoden puolella.

Edellisessä postauksessa esittelin päämallikuviosta valokuvan ja vielä silloin neulottu pinta vaikutti ilmavalta ja ihanaiselta. Kappaleen valmistuttua kastelin sen, painelin enimmät vedet pyyhkeeseen ja varovasti venyttelin muotoonsa. Ei tämä pilalla ole, ei. Lähempi tarkastelu muistuttaa kuitenkin nuhjaantunutta, kevätloskassa rämpinyttä rottaa. Miten ihmeessä mohairpintoihin saa takaisin alkuperäisen pöyheyden?

Aarre nro. 2. Mummulasta tietenkin, mutta tällä kertaa Keski-Suomen sellaisesta. Mikä vadelmamunkki!!! Molemmissa sama sävy. Tätä käsilaukkua hyvin vähävarainen, edesmennyt mummuni käytti harvoilla teatterireissuillaan. Sisällä on pieni pitsinen nenäliina, eikä sinne oikeastaan muuta mahdukaan. Mummun aarteella ei minnekään baariin mennä, mutta jospa vaikka teatteriin. Kampaisin hiukset, pukeutuisin nätisti, tarkistaisin, että liput on käsilaukussa tallessa... Hurjan rakkaita ovat molemmat mummut ja paljon on heistä hyviä muistoja.

Miksikö seison kuvissa pöydällä? Tietenkin siksi, että tatinpolkijan kintut näyttäisivät vähän pidemmiltä. Kuvauskulmaan vaikutti myös hiukan se, että taloyhtiössämme on käynnissä putki- ja sähköremppa ja olohuoneemme lattiatasolla seistessä sisustus näyttää tältä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet saanut todella aarteet - ja ihanan muiston mummuistasi. Mohairin pöyheyden palauttamiseksi en osaa antaa ohjetta. Luota kuitenkin vaan: Minttumaari-hihatin näyttää oikein kauniilta! :)
Sari

Anonyymi kirjoitti...

Ai niin, se piti vielä sanomani, että voimia ja kärsivällisyyttä putkiremppa-aikaan. Omassa taloyhtiössäni se on edessä vasta kenties kymmenen vuoden kuluttua. Ehtii asennoitumaan... ;-)
Sari

Tess kirjoitti...

Oletpas saanut ihanat aarteet!

Miekään en osaa sanoa mitään tuohon mohair-juttuun. Ne harvat neuleet, jotka olen tehnyt mohairista ovat kestäneet kastelun sen kummemmin siitä kärsimättä.

Leena kirjoitti...

Hieno on hihatin! Juhla-asusteen olen tainnut nähdä livenäkin, muistelen... Mutta että tällainen historiikki koltulla ja vielä pramea nesduukinkuljetin kylkeen - avot!

helena kirjoitti...

Kerrassaan onnistunut hihatin! Ja aivan uskomattomat muistot mummoilta, ei ollut minun mummoillani kyllä tuollaisia releitä!

Raisu kirjoitti...

Kiitoksia! Minä olen vallan onnesta mykkyrällä ja vielä vuosienkin jälkeen ymmyrkäisenä noista aarteistani. Niiden olemassaoloa ei olisi voinut mitenkään arvata taikka ennustaa, mutta koskaan ei voi tietää. Mummuilla on salaisuutensa :).