Lankomies, Lempilankomies (ainoa kappale) on ihmemies. Ropelipää, Mc Gyver. Kummallinen yksilö, joka ei epäile etteikö osaisi. Ei itsestään ihmeitä kuvittele, muttei myöskään tekemisen ajattele olevan, noh, tekemistä kummempaa. Kadehdittava piirre.
Lempilankomies rakensi yhteiselle mökillemme, sinne Kainuuseen kylpytynnyrin. Onhan noita nähty ja tehty. Kohdattu ongelmia ja ratkaistu ne. Niinpä suunnitteluvaiheessa ensimmäinen toimenpide on sukeltaa netin ihmeelliseen maailmaan oppia hakemaan. Näin minä kuvittelin. Mutta ei Lempilankomies. Menettäisi nähtävästi muuten kumpuilevan matkan riemun ja tuskan ja niitä molempia todellakin riitti...
Nyt on Nälkämaan rinteillä perin onnistunut ja omanlainen kylpytynnyri. Tynnyrin ympärillä tohisee parikin tuunattua kiuasta ja kiukaasta tynnyriin kulkee jos jonkinlaista putkea ja mutkaa. Itse tynnyrissä ei sitten häiriötekijöitä olekaan... riippuen mitä tai ketä häiriöksi lasketaan... :D
Voi veljet ja siskot mikä paikka! Pakkasta rapiat -20 astetta, mutta vesi +38. Nouseva vesihöyry lämmittää myös vedenpinnan yläpuolisia ruumiinosia, joten ei siellä kylmä tule. Ihanat Lempilankomiehen rusoposket keikuttivat tarmolla vedenpintaa uuden vuoden pilkkopimeässä illassa.
Välillä ollaan kaikki ihan hipihipihiljaa...
Olin siellä minäkin. Ja huurrekuorrutettu hiippapipa. Ja Cousteau-pipoinen mies. Ja hyvin jäähdytettyä skumppaa. Mitään enempää en heti osaa toivoa.
2 kommenttia:
Mahtava, eksoottinen kotikylpylä. Tuollaisessa lilluminen, talvipakkasilla, on varmasti elämys.
Sari
Näin oli :). Lempilankomies lämmitti tynnyriä aamusta iltamyöhään ennenkuin vesi oli tarpeeksi lämmintä. Ei siis taida olla jokaisen kylmän talven elämys. Syksyisin ja keväisin vaatiikin jo huomattavasti vähemmän vaivaa ja polttopuuta, joten ehkä silloin taas.
Lähetä kommentti