torstai 17. syyskuuta 2009

Varvikon huivi

Tein kesälomalla road-tripin Suomen ja Norjan Lappiin. Samoilla seuduilla tuli lapsuudessa lomailtua ja sinne halajasin jälleen. Mukana oli paljon lankaa. Asia sai kuitenkin mielestäni turhan korostuneen merkityksen siippani pakkaillessa tavaraa:" Kyllä nyt kalsareita voi kerran kääntää". Ei ehkä sanatarkka taltiointi, mutta sinnepäin.

Homma alkoi Kainuusta. Tai ihan alunperin se alkoi Tallinnan vanhasta kaupungista, josta ostin viron villaa tarjouksesta. Jotain on tapahtunut mielenlaadulle, sillä kökötin paluumatkan laivan hytissä kerimässä lankaa...


Takaisin Kainuuseen. Vietin ihanan leppoisat kaksi viikkoa vanhempieni sähköttömällä mökillä. FB:ssä kyseltiin, minne Raisu on kadonnut ja virmakka pikkusiskoni päivitti tilannetta:" Siellä se on mökillä ja löhöö, neuloo ja pieree". Eipä siinä muuta.



Huivittelua Rukan juurella

Aloitin neulomaan elämäni ensimmäistä kolmiohuivia. En kyllä jostain syystä oikein innostu kolmion muodosta, joten valitsin malliksi vähiten kolmiomallisen kolmion. Ja mikä mielettömintä, ohje on englanniksi! Yhden käden sormet riittävät neulelyhenteiden laskemiseen, mutta jostain se on aloitettava. Nyt on printattuna Ullan neule-englanti :).


Nuorgamin tunturissa

Kaiken tämän pohjustuksen pointtina on värit. Minne ikinä menin, huivin alku ja maisema olivat yhtä. Voi kuinka näin huivini villisti kimpoilevan tunturimaisemassa ja minut paketoituna kauniisti siihen väliin. Kaikki oli kohdillaan niin huivissa kuin huvituksissa.




Nyt huivi kököttelee pientä vaille valmiina hyllyssä. Asia kenkutti välillä kovin. Kun ei pysty käsiään neulomiseen valjastamaan. Ajattelin siirtää kiusankappaleen piiloon, mutta muutin mieleni. Katseen sipaistessa ohimennen huivia, mieleen muistuu kesä, ihanat tunturit ja Norjan vuonot. Kyllä ehtii vielä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olet löytänyt kyllä ihanat, vaatimattoman kauniit langat! Rohkeasti (rohkeammin kuin minä; oma ensimmäinen kolmiohuivini on puikoilla, ja ohje on suomea) ja ihanissa maisemissa olet pistänyt huivin puikoille. Toivottavasti saisit tikuteltua sitä tai jotakin muuta käsityötä vähänkin kerrallaan. Upea huivi on valmistumassa.

Sari (se soille, mutta myös Lappiin ja vanamonkukkametsiin kaipaaja)

Tess kirjoitti...

Kauniita kuvia ja nätin värinen tuo huivisi :)

Tsemppiä reuman kanssa elämiseen.

Vilma kirjoitti...

Aivan mahtavalta näyttää huivinalku! Upeaa lankaa.

Ja todella kauniita kuvia. Niissä on mun mielestä paljon samoja sävyjä kuin langassakin. Ei ihme, jos huivinalku tuo nuo maisemat mieleen. :)

helena kirjoitti...

Voi että on ihanat maisemat, tuolla minäkin haluaisin huivitella! Vaikka kaksi kuukautta :)

Raisu kirjoitti...

Voi kiitos paljon kauniista kommenteista ja kannustavista sanoistanne. En blogia aloittaessani osannut edes arvata, miten hyvältä täällä tuntuukaan saada palautetta :).