Lumi on kyllä ihanaa, mutta sen seurauksena laskin mäkeä eilenillalla vauhdilla autotallin oveen. En pulkalla, vaan sillä autolla. Voi einokalleantero ja perkele, että otti päähän. Nyt kun olen tarpeeksi rauhoittunut, voin kertoa pehmeistä jutuista. Itsehoidollisesti myös, sillä edellisen kertominen nostatti jälleen tuntemuksia...
Ensin kevyttä, mutta tiiviistä. Mieheltä löytyi nimittäin tällainen...
Juu-u. Se on puuhaillut sukellushuppunsa ja tämän kanssa jotain, en tiedä mitä, mutta nyt se on paremmissa käsissä. Nenä on nimittäin jo melkein päältä poistunut.
Pipocatwalk...
virkattu pipo Novita Teddystä...
... samoin hän. Virkkaus ei ole ihan lapasessa, joten niskaan tuli aluksi kummallinen, nyttemmin ihan hauska häntä.
Pipo-osa neulottu, korvat virkattu. Novita Foxy.
Myssykkä Novitan lehdestä jotain, lanka Novita Mambo.
Näitä innostuin tekemään edellisenä talvena.
2 kommenttia:
Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt ihmisiä joilla on irtopäitä nurkissaan vähintäänkin epäilyttävänä. Koska kyseessä kuitenkin on kaunis miespuolinen kaasoni, otan ymmärtäväisenä tämänkin tiedon vastaan. Huojennuttavaa on se että pää on saanut olemassaololleen uuden ja vähemmän arveluttavan, kunniallisen oikeutuksen. Hienot on pipot!
Oman kokemukseni perusteella kuuluu jokaisesta taloudesta löytyä yllättäen yksi ellei useampi irtopää juuri oikealla hetkellä juuri oikeaa tehtävää varten ;). Kohtalo.
Lähetä kommentti