Siskoni lähetti minulle tänään valokuvia ja iiih ihanuutta kuinka märkään, mustaan, ankeaan päivään lehahti uuden ruohon tuoksu ja aamuauringon pehmeänä hehkuva, valkoinen valo.
Heinäkuussa sain valmiiksi siskontytön neuletakin Modan ohjetta mukaellen, vaikka matkalla katosinkin kyllä täysin kartalta. Kirjoneuleet on minulle todella vaikeita ja monesti olen pienempää työtä joutunut purkamaan sen miljuuna kertaa, ennenkuin pinnasta on tullut joustava. Yritän siis harjoitella lisää ja tällä kertaa ei niin isoa haukkua kerralla. Nyt kun kuvaa katson, pitäisi varmaan valkealle osalle kuitenkin tehdä vielä taskut. Näyttää jotensakin keskeneräiseltä.
Lapsikin on toki kovin keskeneräinen, mutta silti niin perfecto :)
malli: silmukkamäärät useammasta ohjeesta hapuillen, muuten lankakorista poimittu
lanka: Novita Wool sekä viininpunainen Novita Florica
puikot: muistaakseni nro 3,5 ja 4
napit: omasta vanhasta paitapuserosta
muuta: älä ihmeessä mene enää tekemään olkapäille pussitusta, hölömöä
Opettelin tässä työssä myös... krääk... mitä se oli? Siis ommella surautetaan kädentien molemmin puolin tiukkaa siksakkia ja sakset kouraan ja räpsräps. Ei ollut ollenkaan hankalaa, mutta varmasti olisi aikuisen koossa huolestuttanut kohtalonomaisesti enemmän. Villaneuleen kohdalla ainakin uskallan toistekin.
Suukkiin matkalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti