Oli niin kuuma, että järvessä oli käytävä viilentymässä vähän väliä. Lopulta ei jaksanut laittaa enää uimapukua päälle, vaikka kalastajat kulkivat aivan rannan tuntumassa. Mitäs sitten. Lapsuuden kesänä. Märällä pyyhkeellä taputtelukin oli yhtä tyhjän kanssa. Tuuli. Se luonnon oma hiuskuivaaja löytyi taas.
Yhtenä mökkipäivänä mies katosi minulta pitkäksi aikaa, juuri kun olisi ollut tärkeää asiaa. Miten tuskastuttavaa. Vajan nurkilla sen kuulin. Kaupunkilaismies pölötti kännykkään ulkohuussissa. Tempaisin huussin oven auki ja tivasin, että eikö se kuule? Kun minä olen huutanut vaikka kuinka?! Ja kauan!?
Mies katsoi minua. Könöttäessään, housut kintussa, känny korvalla totesi, että me olemme tainneet hiukan mökkiytyä jo. Katsoi minua, vaativana vastausta odottavaa, eevan asussa tapittavaa naista.
Aurinkokylpyjen sekaan mahtui myös trampoliinihyppelyä. Koira hyppi ja kiljui trampoliinin alapuolella ja me muut kilpaa kiljuen sillä toisella puolella. Voi älä tule talvi ja huputa hyvää trampoliinia, älä.
Ja aikuinen koira oppi uimaan! Ja kun kerran hauskuuden keksi, ui saman tien menetettyjen vuosienkin edestä.
Mustikassa se on tykännyt olla aina.
Ja minä neuloin myös.
Elämäni toiset tumput. Ensimmäiset valmistuivat peruskoulussa. En osaa edes laskea kuinka kauan aikaa sitten :).
malli: Kevlar-lapaset (Ulla)
lanka: Katia Alpaca Andes, 61g (Tallinnasta), tykkään kovin rouheasta ruskeasta väristä
puikot: 3,5mm
muuta: 36s, vähän napakat ja vetävät hiukan sormia kasaan,
mutta parin käyttökerran jälkeen alan olla sitä mieltä, että hyvä tuli :)
 |
5 kommenttia:
Kauniit lapaset!
Ihana kuva koirasta mustikanvarpujen joukossa :D
Koirasta ei ole paljon apua mustikoiden poimimisessa. Tarkoitan yhteiseen hyvään :). Se nimittäin aivan selvästi kuvittelee, että olen siellä metsässä osoittelemassa tappijalle sopivan muhkeita sinipullukoita. "Ai siellä? Näännään, tulossa, kiitosta ja lisää...". Onpa se röyhkimys joskus syönyt jopa suoraan sankosta.
Kertomasi ja kuviesi kaltaista kesän pitää ollakin. :)
Ja oletpa tikutellut kauniit lapaset. Minunkin on ollut tarkoitus tarttua puikkoihin ja harjoitella kiilapeukalon ja kantapään kutomista...
Kirpakkaa, ihanaa syksyä ja kynttilänvaloa!
Sari
Oi tätä ajankulua. Nyt olemme jo vuoden vanhempia... ;-) Toivottavasti olet saanut silti nauttia menneestä kesästä lapsen lailla. Olisi mukava kuulla sinusta vielä. Voi hyvin.
Sari
En ole unohtanut soilla kasvanutta Suovillaa, ja siksi huhuilenkin: ihana, jos vielä palaisit.
Kaikkea hyvää Sinulle.
Sari
Lähetä kommentti