malli: Huovutetut lapaset, Novita syksy 2004
lanka: Novita Huopanen, 150 g
puikot: 8 mm
Kunnon luminen pakkastalvi on ollut Etelä-Suomessa sen verran harvinainen tapaus, ettei lämpimille asusteille ole aina ollut tarvetta. Nyt on. Saahan niitä toki kaupastakin, mutta ei sitä alkukantaista, luonnonvoimia vastaan taistelevaa, läheisiään pelastavaa tunnetta, kun pakertaa isse :D. Cousteau-pipopäinen mies kehui koko ulkoilupäivän, miten kädet ovat aivan hiessä. Hienoa kuulemma.
Tiistaina oli Heikin päivä, joten talvi on taittunut ja mennään kohti kesää. Uskoo ken haluaa.
7 kommenttia:
Hieno punainen lapanen.
Etsin ihan äsken saman ohjeen ja aloitin neulomaan.
Kiitoksia kovin ja hyvä valinta :D. Jäykäthän niistä tumpuista tulee, mutta takuuvarmasti lämpimät. Ajattelin itsekin tehdä vielä jossain vaiheessa yhdet. Täytyy vaan muistaa ensi kerralla merkitä huovutusvaiheessa langalla kumpi on kämmen- ja kumpi selkäpuoli. Ihan toivotonta muuten saada venyttelyvaiheessa kätisyydestä selvää.
Ihanat kuvat ja hauska varsinkin tuo talvipuu ja kesäpuu :) Niin, ja myös tumput on hienot! Minullakin on yhdet ja niillä kyllä tarkenee, varsinkin kun laitan alle yleensä toiset, ohuemmat villalapaset.
Kiitos kovin Helena! Välillä tuskastuu tähän Suomen pitkään, pimeään talveen, mutta siitäkin huolimatta: ihanat vuodenajat! Nyt olen oikeastaan saanut sitä mitä olen useampana Etelä-Suomen talvena tullut tilanneeksi. Kunnon kylmä, luminen talvi :D. Pitääpä muuten testata vielä ohuempien lapasten kanssa. Ei ole ainakaan varusteita kiinni :D.
Huopaseen olen minäkin ollut tyytyväinen, samasta syystä. ;-) Lämpimiltä ja lämpimänpunaisilta näyttävät lapaset. Ei ihme, että mieskin on tyytyväinen, ja Sinä itseesi. Senhän siitä itse tekiessään saa, kuten hienosti ilmaisit: alkukantaisen, luonnonvoimia vastaan taistelevan, läheisiään pelastavan tunteen. :)
Sari
Näin on :D. Minulla on itseasiassa neulojan unelmamies. Mies ei nimittäin pysty käsittämään, miten joku pystyy neulomaan niin kuin kangasta (miehen neulesanastoa). Väsymättä hän jaksaa kannustaa: "Miten joku voi osata *huokaus*... Olet sinä taivata *huokaus*...". :D
Toisen polven mies, kummipoikani 7v. onkin sitten jo aivan toista maata. Viimeksi kun hän näki minun neulovan tuli välitön kommentti, että hän kanssa. Mummo on kuulemma opettanut neulomaan :D.
Joo-o. Kyseinen 7 vee sanoi, että sehän on helppoa kuin heinänteko! Eikä mitään senkummempia arvostavia huokauksia kuulunut...
Lähetä kommentti