Sielussani asustelee armoton, piilovaimea romantikko. Hyvin vaimeasti ja hyvin piilossa. Lomalla sillä on kuitenkin taipumus tumpsahtaa esille jopa melko näkyvästi.
Kartanot on suuri heikkouteni. Iltapäiväkävelen kuvitteellista, pitsistä päivänvarjoani pyöritellen alusmailla ja... tähän kuuluisi ehdottomasti käyttää sanaa "kupeilla". En vaan millään keksi miten. Ehkä kupeillani lepäilee hajusuolapurkki mahdollista ennenkokematonta lankalöytöä silmällä pitäen.
Tallinnasta arvoisa neido löysi tällä kertaa kivilinnan...
...viehättävän, historiallisen hotellin vanhasta kaupungista, St Olav Hotel. Olin varannut kadun puolelta asteen prameamman huoneen poreammeineen, mutta tunnelmaa vaivasi hieman viereinen "monenmoisen" palvelun yritys. Ei toki tarjottu palvelu, vaan erittäin voimalla takova taustamusiikki. Huoneen vaihto perusmalliin sisäpihalle ja jo kimpoili taas harpun soinnut pitkin eläväistä kiviseinää.
Olen kovin tykästynyt Tallinnaan. Vielä vähän aikaa sitten minulla oli kaupunkia kohtaan kummallisia, vuosikymmenen takaisia ennakkoluuloja. Onneksi sain silmäni auki. Kaupunki on täynnä hyvää ruokaa, musiikkia, kaunista ja rosoista arkkitehtuuria (no, ei kannata katsoa liian kauas itälaidalle), käsitöitä ja paljon, mistä en vielä tiedä.
Eikä Tallinnassa ole mahdollista käydä ilman Karnaluks kierrosta. Ei vaan ole. Tällä kertaa tilanne pysyi hallinnassa, mutta toki henkilökunnan täytyi pyytää minua poistumaan liikkeestä sulkemisajan jälkeen.
Nyt kun olen huivin makuun päässyt, noista kahdesta Mohair Lux kerästä tulee huivi. Mikäli tilanteen kohdalle osuessa sattuu huivituttamaan. Angora-merino-sekoituksesta jalostuu ehdottomasti kämmekkäät hoivaamaan aarteitani. Olen onnistunut kuluttamaan val-ta-vas-ti aikaa Ravelryssa yhden helgata kämmekkäohjeen perässä. Nehän voisivat kuitenkin olla ihan simppelit, perusmalliset, resorikämmekkäät ilman kikkailuja. Sellaiset työkaverini hetki sitten seiskaveikasta tekaisi ja sai vielä tilauksen samanlaisista :). Että sellaista yksinkertaisuutta.
8 kommenttia:
Ihania matkatunnelmia ja -tuliaisia! Minä olen käynyt eteläisessä naapurimaassamme viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Olisi aika minunkin päivittää kokemukseni. Ja oi, oikein odotan vironvilloja…
Olet saanut työkaveriltasi kauniit resorikämmekkäät. Jos vielä etsit sellaisiin ohjetta, niin löytäisitköhän täältä (sanahakuun vaikka käsineet): http://www.garnstudio.com/lang/fi/kategori_oversikt.php
Sari
ps. Kauniit kartanot, niiden vanhoja jalopuita kasvavat puistot ja alusmailla aistittavissa oleva historianhenkäys saa minutkin vaivatta mielessäni päivänvarjokuvitelmiin. Taitaa olla totta, että luin nuorena liikaa kirjoja. ;-)
Varvikon huivi -langoista kyselisin; vironvillojen kauniit sävyt jäivät mieleen ja mietityttämään. Tietäisitkö (ja kertoisitko ystävällisesti) lankojen valmistajan ja värikoodit?
Sari
Kauhistus! Valtava mylläys koetellut asuntoa, mutta mistään ei löydy vyötetietoja. Ja kaiken lisäksi olen saanut huivin valmiiksi, mistä olen kovinkin tohkeissani. Mutta mitä minä siitä nyt kirjotan, kun perustiedot puuttuu. Voi... *@!$!! Jatkan etsimistä...
Tuosta nuorena kahlatusta kirjallisuudesta olen täysin samaa mieltä. Se on ainakin itselleni tehnyt varsin peruuttamatonta, no ei nyt tuhoa, mutta vaikutus alitajuntaan on enemmän kuin merkittävä :). Angelika kultaisen hiusviittansa verhoamana alkukantaisten merirosvojen saartamana... :D
Niin ja kiitos muuten kovin vinkistä Granstudion sivuille. Olen siellä joskus aikaisemmin käynytkin, mutta olin vallan unohtanut sivujen olemassaolon. Vei iso aalto pitkäksi aikaa neulojan mennessään :D ...
Onnittelut huivin valmiiksi saattamisesta! Olitkin nopea. Ja huivi on edellisen postauksesi kuvien perusteella upea! Olet siis aivan syystä tohkeissasi. :)
Oma, ensimmäinen (suomenkielisestä ohjeesta neulottava) kolmiohuivin tekeleeni on seissyt tekemättömänä puikoilla vaikka kuinka kauan. Opinnot haittaavat harrastuksia (myös romaanien lukemista)... :( Vaan sitten, kun valmistun, niin puikot kilkkaavat ja kirjaston ovi käy. ;-)
Ei hätää (minun puolestani), vaikka et vyötetietoja löytäisikään. Ihastuin vain kovasti huivisi sävyihin. Harvoin, jos koskaan, olen nähnyt noin kauniita vironvilloja ja niistä tehtyä huivia.
Sari
Löysin kirjan välistä kirjanmerkin! Ja varsin merkittävän sellaisen, vironvillan vyötteen :D.
Vihreä lanka on siis Evillan A-51, 8/2. Kirjavan langan vyöte on yhä hukassa, mutta löysin evillan sivuilta (www.evilla.ee) melkoisella varmuudella saman langan. Lanka on paksumpaan, eli 6/2 ja värisävylle ei ole numeroa, vaan nimi, joka on MIX (Art mix 6/2).
Eikä se huivin kutale vielä olekaan valmis. Päättely on kökkö, joten se täytyy tehdä uudestaan. Näyttää odottelevan valontuikahdusta käpyrauhaseen :D.
Toivottavasti kiireesi helpottavat. Jos vaikka innostuisut jossain vaiheessa perustamaan oman blogin ;).
Piipahdin kurkistamaan vielä näitä vanhempia kirjoituksia. Onneksi tulin. Sain vahvistusta omalle arvelulleni tuosta A51-väristä. Toista lankaa en olisi kuitenkaan varmaan koskaan löytänyt ilman apuasi. Kaunis kiitos! En toistaiseksi ole tehnyt lankatilauksia, mutta näin ihanat sävyt pistän mielelläni mieleen.
Mitä blogin perustamiseen tulee, niin itseni tuntien lienee parasta olla perustamatta ainakaan julkista areenaa. Harvat ja valitut saattaisin päästää lukijoiksi. Tulisi valtava paine osata kirjoittaa ja etenkin neuloa ja saada aikaiseksi. Lähinnä kun vain haaveilen osaavani ja tekeväni. ;-)
Jospa huivisi saa uuden reunan samoissa maisemissa kuin alkunsakin?
Ihanaa talvea Sinulle! Sari
Hienoa, että oli apua ja varsinkaan et ollut menettänyt toivoa tämän minun vatuloinnin takia. En ole minäkään väreihin vielä kyllästynyt, tosin kaapin nurkassa ne eivät juuri silmää rasita :D.
Ja siihen rimakauhuun. Meillehän tämä on pääasiassa tarkoitettu, tavallisille näppiksen naputtajille :).
Kiitosta samoin, ihanaista talvea ja kiitos kaikista kannustavista, lämpimistä kommentoinneistasi! Kyllä kelpaa :D
Lähetä kommentti