Massatapahtumat ei minua yleensä houkuta. Kahden suon välissä, metsän ympäröimänä kasvaneena oman reviirin tilani ei ole normi. Stoccan hulluille päiville en enää lähde, sillä minusta kuoriutuu siellä hullu mummojen tönijä.
Maalaismarkkinat oli kuitenkin toista maata. Ihmisiä oli laumoittain liikenteessä, mutta ilmapiiri sopuisa ja kiireetön. Muutakin erikoista tapahtui. Ostin sieltä nimittäin elämäni ensimmäiset puolukat. Aikoinaan rinnettä poimuri kourassa kontatessa en olisi voinut kuvitellakaan, että niistä punaisista pullukoista vielä joskus maksan. Kokonainen litra, josta piti saada puolukkarahkaa.
Ihanaiset, pihlajasta tehdyt kapustat tahtoivat myös mukaan. Vanhemmillani on ollut vähän pyöristettynä aina pikinokka, suomenpystykorva. Piparkakkumuotti saa postimerkin kylkeensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti